Opiskelu ja työ on tärkeää, mutta ne eivät saa olla koko elämä. Mulle hyvä elämä rakentuu mahdollisuuksista, naurusta, rötväilystä ja uusista asioista. Tamperetta ehkä kliseisesti voi kuvata tarpeeksi pieneksi kaupungiksi, että ei ole tungosta, mutta samalla tarpeeksi suureksi, jotta palvelut ja kulttuurielämä on laajaa.
Kulttuurin ja palveluliiketoiminnan ammattilaiset
Tampereella koulutetaan valtavasti ammattilaisia niin taiteen, liikunnan kuin elämystalouden alalle. Meiltä löytyy monialaista osaamista mm. palveluliiketoimintaan, tanssiin, media-alalle ja musiikkiin ja nämä tekijät tarvitsevat areenan näyttää sekä kehittää osaamistaan. Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, pitovoimaan yksi merkittävä tekijä on mielekäs työ alueella/sopivien kulkuyhteyksien päässä. Tampereella on potentiaalia tähän kaikkeen.
Kun puhutaan yrittämisestä ja yrittäjäystävällisyydestä, niin verkostot sekä kokeilukulttuuri korostuu puheissa. Mielestäni samanlainen asenne tulisi ulottaa myös kulttuuriin, ja antaa kaupunkina tilaa kokeilla erilaisia palveluita, elämyksien rakentamista sekä toki liikunnallisia aktiviteetteja. Tampereen kulttuuripääkaupunki on hieno hanke, mutta toteutui tai ei, niin joka tapauksessa toivon että panostus ja arvostus kulttuuriin ja elämystalouteen kasvaa. Erityisesti koronan jälkeisessä jälleenrakennuksessa ei saa taas kerran ohittaa heidän tarpeitaan ja toiveitaan, vaan antaa tilaa sekä yhteistyömalleja kaupungin kanssa.
Liikunta ja lähiluonto
En ole mikään suuri urheiluhullu ja erityisesti liikunnassa minulla vaakakupissa painaa helppous. Eri liikuntamuotojen tulee olla helposti saavutettavissa, huollettuja ja monipuolisia. Liikunnassa ja kulttuurissa on myös valtavasti rajapintaa toistensa kanssa ja liikunnalliset elämykset sekä ylipäänsä elämystalous ovat vielä osin hyödyntämätön potentiaali Tampereella. Käytän nyt esimerkkinä Näsijärven päällä luistelua, Museoiden yössä tehtävää “kummituskierrosta” vanhoissa taloissa ja erityisesti korona-ajan innostusta vaeltamiseen. Mikään näistä ei monelle ole paikka hikiurheiluun, vaan tapa nähdä kaupunkiamme ja lähiluontoa uudella tavalla.
Jokaisella meistä on henkilökohtainen suhde luontoon ja liikuntaan. Tärkeää onkin, että kaupunki tarjoaa mahdollisuuksia sen oman suhteen vaalimiseen sekä kehittämiseen. Jokaisen hyvä elämä rakentuu erilaisista palasista ja siksi kaikissa päätöksissä tulee huomioida se, että se tosiasiallisesti parantaa kuntalaisten elämänlaatua pitkällä tähtäimellä sekä pitää Tampereen kasvun tiellä.
Kestävyys ja elämä valtuustokauden jälkeen
Kestävän kehityksen periaatteet ja ilmastonmuutos on kaikkien yhteinen haaste. Siksi näen, että tärkeintä mitä voidaan tehdä on varmistaa, että valtuustokaudella tehtävät päätökset ovat ilmastopositiivisia tai eivät ainakaan negatiivisia. Myös sukupolvet minun jälkeeni ansaitsevat puhtaan ja kestävän Suomen sekä Tampereen, eikä näiden päätösten lykkääminen ole kenenkään etu pitkällä tähtäimellä.
Hyvän ja kestävän elämän rakennuspalikoita on esimerkiksi kestävät energiaratkaisut, toimiva julkinen liikenne sekä sosiaalisen yhdenmukaisuuden edistäminen mm. torjumalla segregaatiota sekä tekemällä Tampereesta parempi paikka elää myös vähemmistöille.
Moni iso muutos vaatii rakenteita sekä pitkäjänteistä suunnittelua. Olisikin populistista todeta, että kaikki tämä olisi helppoa kuin heinänteko ja valmista yhdessä kaudessa. Siinä missä en halua, että koronan aiheuttama mielenterveyskriisi on oman ikäluokkani sukupolvikokemus, ei se myöskään saa olla ekokatastrofin kohtaaminen.